Viimeistä viedään.
Työpäivää.
Huomenna.
Elokuussa palataan asiaan.
Niimpä olen virkannut
työkavereille.
Heille,jotka ovat
ollet olkapäänä.
Jotka ovat potkineet eteenpäin,
kun omat jalat eivät ole kantaneet.
Heille,jotka ovat valaneet minuun uskoa
ja rohkeutta onnistua.
Kiitos heille♥
Perään vielä tietysti suklaata.
Siitä ei voi koskaan tinkiä.
Mietin vain,että kuinka monta murhetta olenkaan selättänyt suklaan voimalla tämän eloni aikana.
Suklaa on on jakanut kanssani maailman murheet mukisematta.
Seisonut rinnallani, antanut lohtua.
Mutta myös iloinnut kanssani,
nauttinut onnesta.
Kyllä suklaassa on vain sitä jotain!!
Oups,
tämä postaus vaati kaks patukkaa :)))